Kesäkuumaa - Moottoripyöräillen Virossa 2 (Viljandi ja Tartto)

Pärnu tuntui jo koetulta kahden päivän oleskelun jälkeen, joten katselimme kartasta seuraavaa sopivaa suuntaa. Vaihtoehtona oli Saarenmaa-kierros tai Tarton suunta. Päätimme edetä idemmäksi Tarttoa kohti: Saarenmaa ja Muhu jäävät toiselle reissulle, sillä sellainenkin taatusti on jonakin toisena hetkenä tulossa.

Navigaattoriin syötimme välietapiksi Viljandin, joka kuulemani perusteella olisi mukava paikka pitää päivätaukoa. Valitsimme lisäksi mutkatiet, mutta tiennumerot jäivät ottamatta ylös. Joka tapauksessa tiestö oli kohtuukuntoista, ja yhytimme pienessä kylässä myös kilpapyöräilijät kisaamassa etapillaan.

Viljandin maine pitikin paikkansa. Kaupungin keskustan kupeessa oli linnoituksen rauniot, sekä poikkeavan mäkinen maasto, joten oli mukava jaloitella ajopäivän lomassa. Söimme turisti-infon läheisyydessä löytyvässä pubissa  (Tegelaste Tuba), annos oli ihan syötävä, muttei mikään poikkeavan mieleenpainuva.

Tegelaste Tuba, Viljandi, Viro

Ennen matkan jatkumista nautimme vielä kahvit Cafe Fellinissä. Yleensäkin Viron kahviloissa on ihania ja edullisia leivonnaisia, joskin kahvin hinta lähentelee jo kotimaan tasoa. Kannattaa siis poikkeilla kakkupalalla, jos vain tilaisuus on.

Cafe Fellin, Viljandi, Viro

Cafe Fellinin maitokahvi ja suklaakakku

Matka Tarttoon jatkui siis masu täynnä. Ohitimme Võrtjärven pohjoispuolelta, ja maasto muuttui Viljandin seudun mäkisempien maisemien jälkeen jälleen tasaiseksi. Tartosta meillä oli varattuna parin yön majoitus Guesthouse - tai paikallisittain külalistemaja - Carolinasta, joten oli helppo laittaa navigaattoriin oikea päätepiste osoitteineen. Majapaikka sijaitsi varsin syrjässä keskustasta tylsällä alueella peltojen ja tehdasrakennusten kupeessa. Vaikka bussipysäkki olikin kohdalla, on bussikulkemisessa aina vaivansa. Eräskin matka keskustasta majatalolle päättyi aivan päinvastaiseen kulmaan kaupunkia, koska bussi ei syystä tai toisesta koukannutkaan Carolinan kautta, vaikka bussikartta niin väitti.

Majatalo Carolina oli kyllä siisti, piha ihana ja moottoripyörällekin oli hyvä pysäkkipaikka, mutta huone oli ahdas, kuuma ja patja kova. Aamiainen oli perustasoinen, eli sillä kyllä nälkä lähti. Lisäksi kokolattiamatot ja pitkäkarvainen sisäkissa tuotti allergikolle oireita. Paria kymppiä kalliimmalla hinnalla olisi saanut hyvätasoisen hotellihuoneen ihan keskustasta. Niin tulemme tekemään, jos toiste Tarttoon päädymme.

Kaupunki itsessään ei ollut kesälläkään ihan niin uinahtanut yliopistojen kesälomien vuoksi, kuin jotkut turistiesitteet väittivät. Ehkei samanlaisesta ihmispaljoudesta voinut puhua kuin Pärnussa, mutta mukavasti porukkaa kuljeskeli myös Tarton kaduilla. Alennusmyyntiaika herätti minussa pienen shoppailuinnon, joten kauppakeskukset ja Kaubamaja tulivat koluttua. Pyörälaukkujen pienuus tosin rajoitti ostosten tekoa, joten tyydyin yhteen edullisesti löytyneeseen Desigualin mekkoon sekä lasten pieniin korutuliaisiin. Shoppailun lomassa kävimme kahvilla Tasku-kauppakeskuksen Rahva Raamat -kirjakaupan yhteydessä olleessa Cookbook-kahvilassa. Me söimme kahvin kera brita-kakkua (palan hinta 1,6 e), mutta lähipöydissä syödyt salaatti- ja pasta-annoksetkin näyttivät hyviltä. Se paikka voisi olla varteenotettava ihan ruokailuakin varten. Ison 0,5 l oluen hintakin näytti olevan 2,2 e, eli edullisempi kuin vanhankaupungin kuppiloissa, jossa tuopin hinta näytti vaihtelevan 2,5-2,7 euron tietämissä.

Toinen mukava ruokailutärppi olkoon Cafe Armastuksen keitot. Vanhassakaupungissa ravintolakadulla sijaitseva pieni kahvila tarjoaa kyllä ihan pääruokiakin, mutta ne eivät kokeilussa sykähdyttäneet samoin kuin bors ja rusolnik -keitot smetanalla ja leivällä ryyditettyinä. Parilla eurolla maistuvaa pikkulounasta. Paikan leivonnaisista ei ole kokemusta. 

Cafe Armastuksen herkullinen bors-keitto Tartossa

Tarton nähtävyyksiä emme sen kummemmin tarkoituksellisesti kolunneet. Kuljeskelimme toki kauppahallissa ja torilla sekä muutoin vanhassa kaupungissa sekä sen liepeillä Toomemäellä. Sää jatkui mukavana - ei liian kuumana, mutta silti kesäisenä. Toisen Tartto-päivän iltana kävimme syömässä netin suositusten perusteella valikoituneessa Tsink Plekk Pang -kattoterassiravintolassa. Paikasta piti saada hyvää intialaista ruokaa - niin saikin, mutta pääasia näytti nuorilla virolaisilla asiakkailla olevan vesipiippu jälkkäriksi. Sen jätimme kokeilematta. Ruokaa oli annoksissa erittäin runsaasti ja se oli maukasta - jopa tottumattomaan suuhun liiankin tulista.

Vielä toinen yö kovalla patjalla Carolinassa, ja kokka kohti Tallinnan paluulauttaa kurvaten Mustveen järvimaiseman sekä Rakveren kautta, jossa söimme lounaan keskustorin tuntumassa. Pieni tauko käytettiin vielä maantienvarren grillikioskilla, jossa viimeinkin muistin testata paikallista Kali-juomaa. Ja se oli hyvää: kuin makeaa mämmiä tai leipää nestemäisessä, kylmässä muodossa. Nam!

Vielä kun käväisimme tankkaamassa sekä eväiden ostossa Tallinnan kulmilla, olikin jo vähän kiire iltapäivän lautalle. Kannattaa oikeasti varata runsaasti aikaa Tallinnan keskustassa kulkemiseen. Tietöitä tuntuu olevan joka mutkassa, ja vaikka ei olisikaan, niin silti liikenne seisoo risteyksissä erityisesti rannan tuntumassa. Moottoripyörällä onneksi pääsee joskus puikkaamaan pienestäkin välistä, mutta aikaa silti kuluu runsaasti ennen terminaaliin pääsemistä. Emme olleet se joukon hännänhuippu, vaikka jonkin verran annetusta aikarajasta myöhästyimmekin. Moni saapui vielä meidän jälkeemmekin.

Lautalla kannattaa muuten kiinnittää pyörä remmeillä kiinni lattian kiinnityskoukkuihin, ettei se kaadu merenkäynnissä. Myös kevyt vaijerilukko kypärien ja takkien kiinnittämistä varten on fiksu olla mukana, niin ei tarvitse kanniskella vermeitä yläkerroksiin. Isoa vaijerilukkoa pyörän kiinnittämiseksi esim. valotolppaan meillä ei tällä kertaa ollut mukana, koska yösijat oli valikoitu siten, että pyörän sai parkkiin turvallisesti.

Suosittelemme myös ostamaan Viron puolelta leipomoeväät mukaan - lautan pikkupurtavien hinta-laatusuhde on todellakin eri luokkaa. Muutama tunti notkistelua lautalla, ja kotimaan kamara oli jo alla. Hieno reissu Viroon antaa odotuksia uusista vastaavista: sinne on vielä palattava! 

Kesäkuumaa - moottoripyöräillen Virossa 1 (Pärnu)

Moottoripyöräreissun alkuperäinen tavoite oli käydä ihastelemassa Jäämerta. Sääkartta osoitti kuitenkin pohjoiseen päin viilenevää saderintamaa, joten ehdotin miehelleni - nimettäköön hänet vaikka Hooksi - auringonkuvaa näyttävää etelän suuntaa. Pakkasimme siis jäämerellisten sade- ja lämpöasujen sijaan varusteet Viron reissua varten.

Lauttaliput varasimme netistä vain vuorokautta ennen lähtöä Vikingin XPRS-laivalta, sillä sen aikataulut sattuivat parhaiten suunnitelmiimme. Myös hinta kahdelle henkilölle sekä moottoripyörälle oli kilpailukykyinen. Yhden suunnan lauttamatkan hinta oli kokonaisuudessaan 79 e, joskin menopaluuna ostetut liput olisivat saattaneet tulla halvemmiksi. Emme kuitenkaan halunneet sitoa paluupäivää liian tarkaksi vielä tässä vaiheessa.

Tallinnan satamaan päästyämme otimme suoran suunnan ulos kaupungista, sillä Tallinna on jo entuudestaan tullut muilta reissuilta tutuksi. Pysähdyimme tankkaamaan ja laitoimme navigaattoriin Pärnun suunnan ja valitsimme annetuista reittivaihtoehdoista toiseksi lyhyimmän, joka siis kieputtelisi pienemmillä mutkateillä. Tallinna-Pärnu -päätietä pienempi, kuoppaisempi mutta taatusti myös vähäliikenteisempi tie kulki Rapla-nimisen suurehkon kylän halki. Siinä kohden oli hyvä vähän levähtää ja syödä jäätelöt.

Pärnun sää oli juuri niin aurinkoinen kuin säätiedotus oli antanutkin odottaa. Meillä oli ajatus majoittua hostelli Aleksandriin, mutta ongelmana vain oli, ettemme olleet saaneet vahvistusta ennakkovarauksellemme. Lisäksi meiltä puuttui paikan osoite, joten suoraan navigaattoriin sitä emme loppuetapiksemme saaneet laitettua. Hoo oli yöpynyt samaisessa paikassa jo edellisen kesän läpikulkumatkallaan, mutta emme yrityksistä huolimatta osuneet muistinvaraisesti oikeaan risteykseen. Aikamme pörrättyämme pysähdyimme turisti-infon eteen kysyäksemme ohjeita, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä kiinni. Onneksi läheisen hotellin henkilökunta auttoi löytämään oikean suunnan. Perille siis päästiin, ja mökkejäkin oli onneksemme vapaina, vaikka nettilomakkeella tekemämme ennakkovaraus olikin kadonnut jonnekin bittitaivaisiin.

Hostelli (tai guesthouse) Aleksandri taitaa olla saavuttanut jo jonkinlaisen legendaarisen maineen Pärnun motoristiyösijana. Paikka oli oikein suositeltava. Se sijaitsi pari kilometriä rannalta, yhteiset suihku- ja wc-tilat olivat erittäin siistejä, ja edulliset puumökitkin oikein kotoisia. Mökeissä ei siis ole omaa vessaa tai suihkua, mutta halutessaan voi varata hotellihuonemajoituksen. Sellaisen tasosta en osaa tarkemmin kertoa. Kahden hengen mökkimajoitus maksoi heinäkuun turistikautena 45 euroa, sisältäen aamiaisen sekä petivaatteet ja turvallisen pysäköinnin. Kaupan päällisiksi voi saada äänekkäitä (suomalaisia) naapureita, jotka yönkähmässä palailevat kaupunkireissultaan...

Hostellin nurkalla sijaitseva Pub Aleksandri oli sitten oma lukunsa - MP-rekvisiittaa lattiasta kattoon. Harmi, etten sieltä tajunnut ottaa yhtään kuvaa. Perustasoinen aamiainen (puuroa, keitettyjä kananmunia sekä leipää ja leikkeileitä) oli pubin puolella, ja kävimme siellä myös illallisella testaamassa valkosipulipihvit. Annos oli kyllä miehekkään kokoinen - kuten motoristipaikkaan sopikin. Kaikin puolin siis miellyttävä majoituspaikka, jos ei säikähdä halvasta oluesta juopuneita suomalaisia tatuoituja miehiä ;-)

Pärnussa vietimme kaksi yönseutua, rantapäivääkin ehdimme siis viettää. Kävelimme aallonmurtajan päähän saakka, ja kävely pyöreiksi hiotuneilla, suurilla kivillä oli hauskaa. Tapasimme yllättäen rannalla tuttujakin (terkkuja, T&K!). Muutoin vain kuljeskelimme katsellen kaupunkia tai ajelimme pieniä reissuja lähiöissä. Lounaspaikaksi voin suositella myös turisti-infon läheisyydessä olevaa Cafe XS:ää. Sieltä sai riittoisan päivän pastalounaan hintaan 3,5 e, ja muutoinkin paikka oli viihtyisä. Kehuja ei vastaavasti saa Aleksandrin puolelle vievän joensillan kupeessa oleva pieni Pärnu Burger. Einespihvi ja kuiva valkoinen sämpylä ei oikein vastannut odotuksia.

Pärnu näytti upeimpia puoliaan, mikä ei johtunut vähiten säästä. Kaksi yötä on kuitenkin riittävä tällaiselle pyöräreissulle yhteen pysäkkipaikkaan, joten matka jatkukoon.