Moottoripyörällä Jäämerellä

Takapenkkiläisen surinasussun rooli muuttui, sillä sain tälle kesälle ensimmäisen oman pyöräni - Honda sekin, tottakai :-)

Hondat Jäämerellä - arvaa kumpiko on tyttökuskin?

Reissujalkaa alkoi kutkuttamaan yhteisen lomamme alkajaisiksi sen verran pahasti, että heti tilaisuuden tullen pakattiin pyörien laukut. Ensimmäinen ongelma olikin, MITÄ pakataan? Reissuvaatetta ehkä jotain eteläisempää maisemaa, kaupunkikeskuksia ja terasseja varten, vai lämpimiä kerrastoja, hyttyshuppuja ja vaelluskengät pohjoisen valloittamiseksi?

Sääkartta ratkaisi suuntamme, sillä lähtöpäivän aamuna heinäkuussa näytti lähipäiville aurinkoisempaa keliä pohjoisen suuntaan (viimeksi reissu suuntautui Viroon samaisella tavalla säätilan mukaan). Siis laukkuun päätyi tunturiretkeilyyn soveltuvia varusteita. Jätimme jopa ajokengät pois ja pukeuduimme vedenpitäviin vaelluskenkiimme jo ajaessa, näin säästyi iso kolo laukuissa.

Ajopäivä 1, Kuopio - Kuusamo

Kuopiosta starttasimme heti pienemmille teille pois pohjoisen pääväylältä 5-tieltä - ensin Maaningalle (tie 77), sitten Pielaveden ja Sulkavan kautta Kiuruvedelle (tie 561). Oulujärven päätimme kiertää sitä hiljaisempaa puolta myöten, eli läntistä reittiä. Se olikin mukavaa mutkatietä aina Pyhännän ja Kestilän kautta Vaalaan  ja siitä pohjoiseen Taivalkoskelle saakka (tiet 800 ja 822). Oulujärven läpikin Manamansalon hiekkarantojen kautta olisi päässyt lossilla, mutta puuskaisen tuulen vuoksi jätimme lossitaipaleen toiselle reissulle, onpahan yksi hyvä päivämatka katsottuna retkitavoitteeksi.

Savon ja Pohjanmaan välinen maastoero sekä rakennuskannan muuttuminen näkyi matkalla varsin selvästi - savolaeset mäkimaisemat vaihtuivat pohjalaisiksi maataloustuotannollisiksi tasamaiksi heti Kiuruveden tietämillä. Sääkin suosi, kuten ennuste lupasi. Oli mukavaa ajella sopivan lämpöisessä, enintään +20 asteen auringonpaisteessa, puuskatuulikin alkoi iltapäivällä hellittämään. Tosin illansuussa - pepun jo puutuessa - meidät yllätti pieni sadekuuro, joka viilensi sään ja pakotti lisäämään tielevikkeellä vaatetta. Se oli huono ajatus, mäkäräiset odottivat puskassa ahneina.

Ensimmäiset porot näkyivät Taivalkosken ja Kuusamon välisellä tieosuudella kiitäessämme kohti Kuusamon Sokos-hotellia, ja niitä riittikin sitten läpi Lapin. Varovaisuutta oli syytä noudattaa - kun näkee yhden poron, niitä saattaa olla lähellä enemmänkin. Mitään "läheltä piti" -tilannetta ei onneksi päässyt syntymään, vaikka joitakin kertoja porot säntäilivätkin tielle holtittomasti.

Ajopäivä 2, Kuusamo - Salla - Savukoski - Sodankylä

Runsaan ja maittavan hotelliaamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä matkaamaan aurinkoiseen, mutta viileään säähän. Reitiksi pohjoiseen valitsimme Sallan ja Savukosken kautta kiertävän itäisen reitin (tiet 950, 82 ja 965) ihan siitä syystä, ettemme olleet kumpikaan siellä reunalla koskaan vierailleet. Maisemallisesti reitti oli suurelta osin pettymys: korpea ja suota, joiden läpi on tieinsinööri vetänyt viivottimella piiiitkiä suoria teitä. Yhden piston teimme Savukosken tieltä Seitajärven museotielle. Kapea hiekkatie vie noin 13 km päähän partisaanien uhrien muistomerkille. Tulipahan treenattua hiekkatiellä ajamista ja ajateltua pohjoisen väen arkea sodan melskeessä ja partisaanien armoilla.

Päiväkahvit Tanhuan K-marketin pihassa, ruokapalaksi poropitsaa Akkavaaran pitseriassa Sallan kirkonkylällä ja illaksi Sodankylään Nilimellan leirintäalueen pikkumökkiin (40 € kahdelle). Varasimme saunavuoron (12 €) lämmitelläksemme ja illalla jutustelimme muiden matkalaisten kanssa nuotiopaikalla. Nämä jutusteluhetket ovat usein reissun parasta antia: nytkin kuulimme loistavia vinkkejä pohjoisesta päin tulevilta. Oululaiset veljekset olivat tulossa lapsineen Norjan Altasta, mitä aluetta he kovasti kehuivat. Kuulemma löytyisi upea rotkokanjoni päiväretkikohteeksi sekä suomalaisten omistama siisti leirintäalue. Suunta vaihtuukin Inarijärven kohdalta siis luoteeseen! Kilometrien määrä sen kuin lisääntyy...

Nilimellan leirintäalueella avautui sateinen aamu

Nilimellan mökin keittiö on täysin varustettu,
meiltä vain puuttui kattila

Ajopäivä 3, Sodankylä - Laanila (Saariselkä)

Leirintäalueen aamu aukeni harmaana ja sateisena. Eikun vaan sadekamppeet niskaan ja baanalle. Keli ei houkutellut etsimään kiertoreittejä, joten painelimme suoraan nelostietä kohti pohjoista. Kostea viileys alkoi puskemaan iholle nopeasti huolimatta runsaasta vaatetuksesta sekä sadepuvuista. Myös poroja alkoi näkymään tien varsilla runsaammin, joten se märän tien ja kohmeisten sormien ohella piti keskinopeuden todella maltillisena. Onneksi paljon kävellyt Meindl-vaelluskenkäni ovat edelleen ehta kunnossa ja pitivät varpaat kuivina.

Päivämatka jäi tänään suht lyhyeksi, vierailimme tapaamassa vanhaa tuttuani Ainia Metsähallituksen neuvontapisteessa Tankavaarassa ja Partioaitan väkeä Saariselällä. Majoituimme hyvissä ajoin Savottakämppään Laanilassa, saunoimme ja pesimme pyykkiäkin. Hyvät omatoimipalvelut edulliseen 15 €/hlö yöpymishintaan retkeilymajassa ja Savottakahvilan puolella maukas päivän keitto 7 €. Savottakämppä on todellinen löytö, jos oma mukavuustaso ei vaadi hotellia.

Illan ratoksi huiputimme Kiilopään kävellen ja joimme kahvit katsellen hieman sumuista maisemaa kohti Koilliskairaa. Ehkäpä taas jonakin päivänä reissu rinkan kanssa noille komeille, tiettömille taipaleille.

Maisemaa Koilliskairalle päin Kiilopäältä
(huomaa heinäkuinen lumiläikkä vastarinteessä...)

Savottakämppä

Ajopäivä 4, Laanila - Ivalo - Inari - Karigasniemi

Sade onneksi oli lakannut ja matka jatkui kohti Ivaloa kuivin varustein. Ivalossa oli ihan pakko pysähtyä aikamatkustamaan menneille vuosikymmenille. Ivalon Kenkä ja asu on uskomaton vaatekauppa keskuskorttelien sivustalla. Tiskin takaa löytyy suloinen, jo kypsään ikään ehtinyt kauppiasrouva, joka pyörittää putiikkia yksin rollaattorilla ajellen. Hyllyt notkuvat  käyttämättömiä vaatteita myymälän historian eri aikakausilta: erityisesti 80-luvun toppatakkeja näytti olevan hyvin tarjolla. Kuka tarvitsisi? Hinnat ovat alkuperäiset, niitä ei ole sittemmin nostettu, eikä alennusmyyntejäkään ole kyllä harrastettu :-) Ostin kyseisestä kaupasta jo 15 vuotta sitten kotimaiset, luonnonvalkoiset 60-luvun nahkasaappaat, jotka palvelevat edelleen talven ihanuuksina. Pyörälaukkujen pienuus esti isommat ostoshaaveet tällä kertaa.

Eräs Suomen kauneimmista tietaipaleista on Ivalon ja Inarin välissä, sitä on ilo kurvailla. Päiväkahville pysähdyimme Karhunpesäkivelle, joka on jättimäinen, luolan muodostava siirtolohkare. Luolan katto on täynnä näyttäviä hiidenkirnuja - tänne kannattaa muutama rappunen kiivetä ihmettelemään luonnon ihmeellistä voimaa.

Inarin kylän kohdalla alkoi jo nälkä kaivertamaan, joten nappasimme lounaspaikan lennosta. Muistelin, että Saamelaismuseo Siidassa on myös lounaskahvila - ja olikin muuten hyvä buffet-lounas! Metsäsienikeittoa, ihanaa tuoretta ruisleipää sekä makaronilaatikkoa poronlihalla  jälkkäriä unohtamatta (lounaan hinta 12,90, kattausaika kesäisin klo 11-17). Siinä kohden oli hyvä sekä tankata massu että päivittää reittisuunnitelma.

Jututimme myös ivalolaista tilausbussien kuskia, joka antoi hyviä vinkkejä norjalaisilla teillä selviytymiseen: pidä aina oma kaistasi tiellä ja ota mutkaa tarkoittavat varoitusmerkit tosissasi, sillä se mutka voi tosiaankin olla hyvin tiukka! Samasta kaistan pitämisestä varoitteli myöhemmin norjalaisetkin, sillä paikalliset saattavat oikoa autoillaan kurveissa röyhkeästi, jolloin kannattaa todellakin  olla omalla kaistallaan tai mieluummin vielä kaistan ulkosyrjällä.

Iltapäivällä tavoitimme jo Karigasniemen. Kalamiehet olivat valloittaneet jo useat leirintäalueiden mökit, joten jouduimme tekemään muutaman hutilenkin kyselemässä majoitusta. Lopulta jäimme yöpymään ihan kylän keskustaan Kalastajan majatalon pikkumökkiin (50 € kahdelle). Itse mökki on peruskuntoinen, mutta yleiset suihku- ja saunatilat olivat uusia ja siistejä. Iltapiknikki punaviinin kera Tenojoen (tai vielä tässä kohden Inarijoen) rantaan suht vähäisen hyttyslauman ininän säestämänä, poropitsaa majatalon ravintolassa, ja sitten nukkumaan. Oli muuten hyvää pitsaa - harmittaa näin jälkikäteen, ettemme testanneet listalta löytyvää kuningasrapupitsaa!

Kalamiehen majatalon mökki kahdelle

Kannattaa muuten huomioida Suomen puolella kauppareissulla, että ruoka on merkittävästi kalliimpaa Norjassa. Jos vain suinkin mukaan mahtuu, kannattaa ostaa evästä matkaan useallekin päivälle. Olut on noin puolta kalliimpaa ja muissakin elintarvikkeissa (suklaa, maitotuotteet jne.)  näytti olevan muhkeasti suurempi hintalappu.

Ajopäivä 5, Karigasniemi - Alta

Nyt päästiin ulkomaille kurvaten rajajoen yli, ja ihan auringonpaisteessa!

Karigasniemen sänkypaikan etsimisrumbasta viisastuneena teimme varauksen etukäteen Altaan River Camping -leirintäalueelle ensin lähettämällä varauslomakkeella kyselyn vapaasta mökistä. Vastaus tuli ihan suomeksi tekstiviestillä, suomalaisesta liittymästä. Loistava palvelu, jonka takana on suomalaisyrittäjä! Tässä linkki ko. alueen sivuille. Kun varmuus odottavasta sängystä oli saatu ajoissa, sai ajella rauhassa ja nauttia maisemista. Ja joo, pitihän sitä vähän eksyäkin: tarkoituksemme oli lähestyä Altaa etelästä pienempiä teitä, mutta E6-tien viitat Altan teksteillä Kaarasjoen kohdalla olivat niin päällekäyvän isoja, että ne erehdyttivät lähtemään väärän suunnan mukaan. Muutama ylimääräinen kymmenkilometrinen tuli ajettua ennen virheen tajuamista. Silti kannatti kääntyä takaisin: Kaarasjoelta länteen tietä 92 ja myöhemmin risteyksestä tietä 93 pohjoiseen oli mukavaa, pienempää mutkatietä jopa tylsän leveän E6-baanan sijaan. Ennen Altaa meitä odotti vielä yllätys: tie lähti laskeutumaan jyrkästi rotkokanjonia myöten vesiputousten suihkutessa vierellä. Upea paikka, jota ei kyllä pyörän kahvoista puristaessa ja kaarteita kurvaillessa kylliksi ehtinyt ihastelemaan saatikka kuvaamaan.

Leirintäalueella meitä odotti oikein sievä Tante Hilda -mökki (hinta 500 NOK, eli noin 53€ kahdelle). Teimme yhteiskeittiössä iltapäiväruokaa, jututimme polkupyörällä Helsingistä saakka matkan taittanutta suomalaisparia ja lähdimme uudestaan katselemaan upeita Norjan maisemia, tällä kertaa kävely mielessämme.

Tante Hilda -mökki (Alta River Camping)

Ajoimme vain yhdellä pyörällä kylään nimeltä Gargia, josta pääsi merkittyä reittiä myöten Pohjois-Euroopan suurimmalle kanjonille. Noin 3 km paljakkapatikoinnin jälkeen kanjoni avautuu putouksineen ensimmäisen kerran silmien eteen, mutta jos vain voimia on (ja hyvät jalkineet), niin kannattaa jatkaa vielä matkaa se nelisen kilometriä lisää kanjonin muhkeimpaan paikkaan. Minulle ne korkeudet olivat jo vähän liikaakin, mutta hienot näkymät avautuvat kanjonin reunalta sellaiselle, jolla ei ole korkean paikan kammoa. Polku sinne vie välillä soisilla alueilla, joten pelkällä lenkkarille ei kastumatta perille pääse. Myös muutama leveähkö vuoripuro täytyy ylittää. Hieno pieni patikkareissu upeassa yöauringossa! Hyttyset heräsivät yön viiletessä viimeisillä kilometreillä, mutta onneksi oli hyttyshuput mukana.

Ajopäivä 6, Alta - Olderfjord (Russones) 

Norjan maisemien ihailu jatkui itään päin Altasta pistokeikalla nättiin ja siistiin Hammerfestiin. Matkalla odotti jälleen yllätyksia: iso silta ja noin kolmen kilometrin mittainen tunneli. Sillalla en juuri alaspäin kurkkinut ja tunnelissa keskityin pysymään kaistallani. Tunneli oli aika hurja kokemus, tuntui kuin olisi ajanut koko ajan alamäkeen  - myös palatessa! Hammerfestissa itsessään emme sen kummemmin kierrelleet, kävimme etsimässä kuningasrapua jonkinlaisen ruoan muodossa sellaista kuitenkaan löytämättä. Omituista, Jäämeren rannalla pitsalistalla toistuivat erilaiset kinkut ja muut lihaversiot ja jokusen kerran tonnikala. Paikallisista kuningasravuista ei niissäkään jälkeäkään. Ehkäpä olimme vääräntyyppisessä paikassa etsimässä tällaista kulinaristista elämystä. No, mahan ainakin sai täyteen.

Hammerfestin tiellä oleva silta

Hammerfestissa marketin pihassa jututimme hetken suomalaislähtöistä miestä, joka oli tullut siirtotyöläiseksi Norjaan. Hän kovasti kehui hoitoalan työtilannetta, töiden rentoa rytmiä sekä palkkaa: kaikki sellaista, mikä Suomessa helposti mättää. Ei ihme, että suomalaisia houkuttaa! Täytyy tosin muistaa korkea kustannustasokin: vuokrat ja ruokakulut vievät varmasti osan korkeasta palkasta.

Majatalon huone kahdelle
(hyvin nukutun yön jälkeen)

Illaksi olimme varanneet taas etukäteen pikkumökin sopivaksi katsomamme matkan päähän Olderfjord Hotell Russones -leirintäalueelta. Tällä kertaa mökki osoittautui epäilyttävästi homeelle haisevaksi, joten päädyimme maksamaan muutamat kymmeneuroiset lisää ja majoittumaan majatalon puolelle siistiin kahden hengen huoneeseen omalla vessalla ja suihkulla. Samalla pääsimme pesemään pyykkiäkin koneella (jee!) sekä saimme aamiaislipukkeet. Tästä etapista moni majoittuja jatkoi kohti Nordkappia, mutta me ajattelimme sen vievän tällä kertaa liikaa aikaa ja olevan tarpeeton (ja kuulemma kallis johtuen ylihinnoitellusta lautasta) sulka hattuun. Lähdimme mieluummin tavoittelemaan itää jo koto-Suomi vähitellen mielessämme.

Ajopäivä 7, Olderfjord - Tana

Onnistuttiinpas eksymään taas - ja ihan samalla tavalla! Ajatus oli katsastella maisemia kohti itää kulkien Jäämeren rantaa 98-tietä, mutta niin vain ajoimme jälleen sitä hiivatin E6-baanaa sen verran pitkälle etelään, että oli jo parempi mennä Kaarasjoelle asti ja kääntyä sitten seurailemaan Teno-joen Norjan puoleista vartta takaisin pohjoiseen. Se tie olikin onneksi kiva ja joutuisa ajaa jokinäkymineen, muuta liikennettäkään ei juuri ollut johtuen varmaan viikonlopusta. Poikkesimme Utsjoelle täydentämään eväsvalikoimaamme ja samalla saimme yllättäen tilaisuuden maistella lohisoppaa Utsjoen Lohirieha-tapahtumassa.

Jatkoimme pohjoiseen viileässä, mutta osin aurinkoisessa säässä ja etsimme yösijan Tana Familie Camping -leirintäalueelta Skiippagurrasta. Pesutilat olivat sielläkin vasta remontoituja vanhoihin rakennuksiin, ja isohko mökki (475 NOK kahdelle, yöpymispaikkoja neljälle) oli oikein sievä ja viihtyisä.  Kaikki pienemmät mökit olivat jo varattuja bussikuormalle ilmeisesti puolalaisia - he majoittuivat alueella useamman yön ja tekivät päiväretkiä ympäri pohjoista Norjaa. Keittiössä kävi välillä kova kuhina ja olisimme mieluusti tehneet ruoan mökin liedellä, jos olisi vain ollut joku kattila mukana.

Viileydestä huolimatta hyttysiä oli mökin kuistilla siihen mennessä reissua kaikkein eniten, joten mukana kannetuille hyttyssavuille tuli viimeinkin käyttöä.

Tana Familie Camping

Ajopäivä 8, Tana - Laanila

Aamupuuron avustamana ajelimme itään Varanginvuonon rannoille poiketen ensimmäisenä Pykeijaan, pieneen suomalaisväritteiseen kylään. Päiväkahvitellessamme kallioilla kylän lähellä paikalle polkupyöräili paikallinen herra, joka kertoili hauskankuuloisella, norjansekoitteisella suomellaan kylän meiningistä ja historiasta. Kylän ovat perustaneet tiettömän taipaleen taa niemennokkaan vuonna 1863 suomalaiset ja ensimmäisen tiensä kylä on saanut vasta sata vuotta myöhemmin. Tästä syystä suomenkieli on saanut säilyä - ja suomalaistyyppinen talokanta, sillä saksalaiset eivät vaivautuneet sitä polttelemaan sodan lopussa. Kylässä näytti olevan pieni camping-alue sekä yleinen sauna, jota paikallinen kovasti kehui. Kuulemma jonkin naapurikaupungin yliopiston vaihtaritkin käyvät siinä kokeilemassa löylyjä sekä pulahdusta Jäämereen. Meitä ajatus polskinnasta vain vilutti, sillä kylmä tuuli teki muutoin mukavan poutaisesta päivästä hyytävän. Kun ajomatkaa oli vielä runsaasti edessä, niin emme halunneet palelluttaa itseämme heti aamupäivästä. Niin jäi meressä uiminen toteuttamatta ja uimapuvut vaille käyttöä.

Minua olisi kiinnostanut nähdä kuuluisia lintukallioita vaikkapa juuri Pykeijassa, mutta sinne olisi pitänyt kävellä noin 7 km lenkki, mikä tuntui pitkän päivän alkuun liian aikaavievältä. Ehkäpä ensi reissulla sitten ajelemme Varanginvuonon pohjoispuolelle Vesisaareen, Vuoreijaan ja aavekaupunki Hamningsbergiin - se reitti kuulosti nähtävyyksineen ja lintukallioineen kiehtovalta, mutta olisi vaatinut meiltä yhden yöpymisen lisää Norjan puolella. Se ei valitettavasti mahtunut enää kalenteriin.


Varanginvuonon itäisemmällä nurkalla seisoo Kirkenes, jonka asetimme Norja-kiertueemme viimeiseksi etapiksi, tosin vähän turhaan. Itse kaupungissa ei kummoista ainakaan näin sunnuntaina ollut, ja puuskaisen kova ja kylmä tuuli teki ajamisen sinne epämiellyttäväksi. Söimme Statoililla reissun ainoat hampurilaisateriat (kalliimpaa, mutta parempaa = itseleivotumman oloista kuin Suomalaiset vastaavat) ja suuntasimme Näätämön ja Sevettijärven kautta kohti tuttua Laanilan Savottakämppää ja kuumaa saunaa. Jäämeri jäi siis taakse suosiolla.

Ajopäivä 9, Laanila - Rovaniemi

Nyt vire oli jo selvästi kotiinpäin matkaava, joten emme sen ihmeemmin enää etsineet ajanvietettä tai kiertoreittejä. Pizza á la Riesto tarjosi Sodankylässä taas maukasta Aslak-poropitsaa (moneskohan pitsa jo tällä reissulla...), mutta päivän kulinaristiset nautinnot kulminoituivat Rovaniemen Sokos-hotellin Fransmannin Lappimenun kala- ja poroannoksiin, nam.

Sodankylästäkin saa hyvää poropitsaa

Pakko kehua Rovaniemen Sokos-hotellia, jos joku hotellitasoista majoitusta etsiskelee. Huoneet ovat remontoituja, samoin hienot yleiset saunatilat. Aamiainenkin on oikein reilu, mukana on paikallista väriä mm. leipäjuuston ja vispipuuron muodossa. Motskarit sai helposti parkkiin halliin yhteen ruutuun yhden autopaikan hinnalla. Kiva oli pitkästä aikaa olla hotellissa, joskin moni muukin reissun majoituspaikoista oli hinta-laatusuhteeltaan riittävä tällaiselle "ilman telttaa" -reissulle.

Ajopäivät 10 ja 11, Rovaniemi - Pielavesi - Kuopio

Rovaniemeltä palailimme samaa reittiä pitkän ajopäivän verran Oulujärven länsipuolitse Pielavedelle ystävän kesämökille valmiille aterialle ja kuumalle rantasaunalle - Kiitos ihanaiselle Tiina-emännällemme! Seuraavaksi päiväksi jäi enää aamiainen laiturilla lämpöisessä auringonpaisteessa sekä lyhyt luikaus kotiin.








Reissu on heitetty, noin 2800 km takana ja peppu puutunut lukuisia kertoja, mutta upeita maisemia, mukavia ihmisiä ja hienoja hetkiä ikuistui verkkokalvoille runsaasti. Aloitteleva motoristi ensimmäisellä pitkällä reissullaan jäi  janoamaan lisää tällaisia kokemusmatkoja. Ehken vielä ole valmis tiukoille serpentiiniteille vuoristoihin tai Keski-Euroopan vilkasliikenteisille moottoribaanoille, mutta leppoisat kurvailut enintään 80 km/h vauhdilla kivassa (ei liian kuumassa, märässä tai kylmässä) säässä sopivat tälle surinasussulle jatkossakin :-) Minnehän siis seuraavaksi?

Motoristimatkaajalle vinkit pakkaamista varten kesäiselle pohjoisen kierrokselle

Tarpeellisimmat varusteet:

• tiekartta
• tankkilaukku
• kamera
• päiväkirja ja kynä
• kypärämikit latureineen (latasimme laitteita myös lounaspaikoilla, jotta akku riitti pisimpinäkin ajopäivinä)
• korvatulpat (ajoviima suhisee muuten korvissa) -> niitä saat tilattua täältä
• huomiovärinen rähinäremmi (lisää motoristin näkyvyyttä erityisesti sateisena päivänä)
• aluslakanat, tyynyliinat ja makuupussit sekä kevyet pyyhkeet (vältyimme mökkikylien petivaatemaksuilta)
• vedenkestävät kuljetuspussit esim. petivaatteiden kuljetukseen satulan päällä
• unimaskit valoisia öitä varten -> niitä saat tilattua täältä
• fleecekerrastot ja tekniset kerrastot
• naisille ajoon urheilurintaliivit sekä molemmille lahkeelliset alusbokserit hiertymien estämiseksi, varalle vaseliinia
• rennot vaatteet ja kevyet kengät leirintäalue-elämää tms. vapaa-aikaa varten
• retkipuvut ja hatut pienen sateen, tuulen ja hyttysenpistojen suojaksi
• vaelluskengät (lisäksi säären lämmikkeeksi säärystimet ajoviimalta suojaamaan)
• pitkät tukisukat -> niitä saat tilattua täältä
• sadeasut
• puukko
• lusikka-haarukkamysteeriot
• termospullo ja kuksat, pikakahvijauhetta (otimme termariin aamulla kuuman veden)
• päiväreppu
• hyttyshuput, hyttyssavuja tai -myrkkyä

Olivat mukana, mutta ilmankin olisi (ehkä) pärjätty:

• moskiittoverkko sänkyyn
• tikkivuoret ajopukuihin (fleece- ja muut kerrastot olivat näppärämpiä)
• cityvaatteet
• navigaattori

Täysin tarpeettomat:

• uimapuvut
• toinen päiväreppu

Puuttuivat matkasta, vaikka olisi tarvittu:

• keittiövälineet (kattila, kauha, lautaset - mökeissä oli usein hellalevyt, mutta ei astioita)
• laudeliinat
• pesupulveria nyrkkipyykkiä varten

PS: Blogiteksti on siirretty kirjoittajan toisesta blogista, alkuperäinen julkaisupäivä on 24. heinäkuuta 2015.

Kesäkuumaa - Moottoripyöräillen Virossa 2 (Viljandi ja Tartto)

Pärnu tuntui jo koetulta kahden päivän oleskelun jälkeen, joten katselimme kartasta seuraavaa sopivaa suuntaa. Vaihtoehtona oli Saarenmaa-kierros tai Tarton suunta. Päätimme edetä idemmäksi Tarttoa kohti: Saarenmaa ja Muhu jäävät toiselle reissulle, sillä sellainenkin taatusti on jonakin toisena hetkenä tulossa.

Navigaattoriin syötimme välietapiksi Viljandin, joka kuulemani perusteella olisi mukava paikka pitää päivätaukoa. Valitsimme lisäksi mutkatiet, mutta tiennumerot jäivät ottamatta ylös. Joka tapauksessa tiestö oli kohtuukuntoista, ja yhytimme pienessä kylässä myös kilpapyöräilijät kisaamassa etapillaan.

Viljandin maine pitikin paikkansa. Kaupungin keskustan kupeessa oli linnoituksen rauniot, sekä poikkeavan mäkinen maasto, joten oli mukava jaloitella ajopäivän lomassa. Söimme turisti-infon läheisyydessä löytyvässä pubissa  (Tegelaste Tuba), annos oli ihan syötävä, muttei mikään poikkeavan mieleenpainuva.

Tegelaste Tuba, Viljandi, Viro

Ennen matkan jatkumista nautimme vielä kahvit Cafe Fellinissä. Yleensäkin Viron kahviloissa on ihania ja edullisia leivonnaisia, joskin kahvin hinta lähentelee jo kotimaan tasoa. Kannattaa siis poikkeilla kakkupalalla, jos vain tilaisuus on.

Cafe Fellin, Viljandi, Viro

Cafe Fellinin maitokahvi ja suklaakakku

Matka Tarttoon jatkui siis masu täynnä. Ohitimme Võrtjärven pohjoispuolelta, ja maasto muuttui Viljandin seudun mäkisempien maisemien jälkeen jälleen tasaiseksi. Tartosta meillä oli varattuna parin yön majoitus Guesthouse - tai paikallisittain külalistemaja - Carolinasta, joten oli helppo laittaa navigaattoriin oikea päätepiste osoitteineen. Majapaikka sijaitsi varsin syrjässä keskustasta tylsällä alueella peltojen ja tehdasrakennusten kupeessa. Vaikka bussipysäkki olikin kohdalla, on bussikulkemisessa aina vaivansa. Eräskin matka keskustasta majatalolle päättyi aivan päinvastaiseen kulmaan kaupunkia, koska bussi ei syystä tai toisesta koukannutkaan Carolinan kautta, vaikka bussikartta niin väitti.

Majatalo Carolina oli kyllä siisti, piha ihana ja moottoripyörällekin oli hyvä pysäkkipaikka, mutta huone oli ahdas, kuuma ja patja kova. Aamiainen oli perustasoinen, eli sillä kyllä nälkä lähti. Lisäksi kokolattiamatot ja pitkäkarvainen sisäkissa tuotti allergikolle oireita. Paria kymppiä kalliimmalla hinnalla olisi saanut hyvätasoisen hotellihuoneen ihan keskustasta. Niin tulemme tekemään, jos toiste Tarttoon päädymme.

Kaupunki itsessään ei ollut kesälläkään ihan niin uinahtanut yliopistojen kesälomien vuoksi, kuin jotkut turistiesitteet väittivät. Ehkei samanlaisesta ihmispaljoudesta voinut puhua kuin Pärnussa, mutta mukavasti porukkaa kuljeskeli myös Tarton kaduilla. Alennusmyyntiaika herätti minussa pienen shoppailuinnon, joten kauppakeskukset ja Kaubamaja tulivat koluttua. Pyörälaukkujen pienuus tosin rajoitti ostosten tekoa, joten tyydyin yhteen edullisesti löytyneeseen Desigualin mekkoon sekä lasten pieniin korutuliaisiin. Shoppailun lomassa kävimme kahvilla Tasku-kauppakeskuksen Rahva Raamat -kirjakaupan yhteydessä olleessa Cookbook-kahvilassa. Me söimme kahvin kera brita-kakkua (palan hinta 1,6 e), mutta lähipöydissä syödyt salaatti- ja pasta-annoksetkin näyttivät hyviltä. Se paikka voisi olla varteenotettava ihan ruokailuakin varten. Ison 0,5 l oluen hintakin näytti olevan 2,2 e, eli edullisempi kuin vanhankaupungin kuppiloissa, jossa tuopin hinta näytti vaihtelevan 2,5-2,7 euron tietämissä.

Toinen mukava ruokailutärppi olkoon Cafe Armastuksen keitot. Vanhassakaupungissa ravintolakadulla sijaitseva pieni kahvila tarjoaa kyllä ihan pääruokiakin, mutta ne eivät kokeilussa sykähdyttäneet samoin kuin bors ja rusolnik -keitot smetanalla ja leivällä ryyditettyinä. Parilla eurolla maistuvaa pikkulounasta. Paikan leivonnaisista ei ole kokemusta. 

Cafe Armastuksen herkullinen bors-keitto Tartossa

Tarton nähtävyyksiä emme sen kummemmin tarkoituksellisesti kolunneet. Kuljeskelimme toki kauppahallissa ja torilla sekä muutoin vanhassa kaupungissa sekä sen liepeillä Toomemäellä. Sää jatkui mukavana - ei liian kuumana, mutta silti kesäisenä. Toisen Tartto-päivän iltana kävimme syömässä netin suositusten perusteella valikoituneessa Tsink Plekk Pang -kattoterassiravintolassa. Paikasta piti saada hyvää intialaista ruokaa - niin saikin, mutta pääasia näytti nuorilla virolaisilla asiakkailla olevan vesipiippu jälkkäriksi. Sen jätimme kokeilematta. Ruokaa oli annoksissa erittäin runsaasti ja se oli maukasta - jopa tottumattomaan suuhun liiankin tulista.

Vielä toinen yö kovalla patjalla Carolinassa, ja kokka kohti Tallinnan paluulauttaa kurvaten Mustveen järvimaiseman sekä Rakveren kautta, jossa söimme lounaan keskustorin tuntumassa. Pieni tauko käytettiin vielä maantienvarren grillikioskilla, jossa viimeinkin muistin testata paikallista Kali-juomaa. Ja se oli hyvää: kuin makeaa mämmiä tai leipää nestemäisessä, kylmässä muodossa. Nam!

Vielä kun käväisimme tankkaamassa sekä eväiden ostossa Tallinnan kulmilla, olikin jo vähän kiire iltapäivän lautalle. Kannattaa oikeasti varata runsaasti aikaa Tallinnan keskustassa kulkemiseen. Tietöitä tuntuu olevan joka mutkassa, ja vaikka ei olisikaan, niin silti liikenne seisoo risteyksissä erityisesti rannan tuntumassa. Moottoripyörällä onneksi pääsee joskus puikkaamaan pienestäkin välistä, mutta aikaa silti kuluu runsaasti ennen terminaaliin pääsemistä. Emme olleet se joukon hännänhuippu, vaikka jonkin verran annetusta aikarajasta myöhästyimmekin. Moni saapui vielä meidän jälkeemmekin.

Lautalla kannattaa muuten kiinnittää pyörä remmeillä kiinni lattian kiinnityskoukkuihin, ettei se kaadu merenkäynnissä. Myös kevyt vaijerilukko kypärien ja takkien kiinnittämistä varten on fiksu olla mukana, niin ei tarvitse kanniskella vermeitä yläkerroksiin. Isoa vaijerilukkoa pyörän kiinnittämiseksi esim. valotolppaan meillä ei tällä kertaa ollut mukana, koska yösijat oli valikoitu siten, että pyörän sai parkkiin turvallisesti.

Suosittelemme myös ostamaan Viron puolelta leipomoeväät mukaan - lautan pikkupurtavien hinta-laatusuhde on todellakin eri luokkaa. Muutama tunti notkistelua lautalla, ja kotimaan kamara oli jo alla. Hieno reissu Viroon antaa odotuksia uusista vastaavista: sinne on vielä palattava! 

Kesäkuumaa - moottoripyöräillen Virossa 1 (Pärnu)

Moottoripyöräreissun alkuperäinen tavoite oli käydä ihastelemassa Jäämerta. Sääkartta osoitti kuitenkin pohjoiseen päin viilenevää saderintamaa, joten ehdotin miehelleni - nimettäköön hänet vaikka Hooksi - auringonkuvaa näyttävää etelän suuntaa. Pakkasimme siis jäämerellisten sade- ja lämpöasujen sijaan varusteet Viron reissua varten.

Lauttaliput varasimme netistä vain vuorokautta ennen lähtöä Vikingin XPRS-laivalta, sillä sen aikataulut sattuivat parhaiten suunnitelmiimme. Myös hinta kahdelle henkilölle sekä moottoripyörälle oli kilpailukykyinen. Yhden suunnan lauttamatkan hinta oli kokonaisuudessaan 79 e, joskin menopaluuna ostetut liput olisivat saattaneet tulla halvemmiksi. Emme kuitenkaan halunneet sitoa paluupäivää liian tarkaksi vielä tässä vaiheessa.

Tallinnan satamaan päästyämme otimme suoran suunnan ulos kaupungista, sillä Tallinna on jo entuudestaan tullut muilta reissuilta tutuksi. Pysähdyimme tankkaamaan ja laitoimme navigaattoriin Pärnun suunnan ja valitsimme annetuista reittivaihtoehdoista toiseksi lyhyimmän, joka siis kieputtelisi pienemmillä mutkateillä. Tallinna-Pärnu -päätietä pienempi, kuoppaisempi mutta taatusti myös vähäliikenteisempi tie kulki Rapla-nimisen suurehkon kylän halki. Siinä kohden oli hyvä vähän levähtää ja syödä jäätelöt.

Pärnun sää oli juuri niin aurinkoinen kuin säätiedotus oli antanutkin odottaa. Meillä oli ajatus majoittua hostelli Aleksandriin, mutta ongelmana vain oli, ettemme olleet saaneet vahvistusta ennakkovarauksellemme. Lisäksi meiltä puuttui paikan osoite, joten suoraan navigaattoriin sitä emme loppuetapiksemme saaneet laitettua. Hoo oli yöpynyt samaisessa paikassa jo edellisen kesän läpikulkumatkallaan, mutta emme yrityksistä huolimatta osuneet muistinvaraisesti oikeaan risteykseen. Aikamme pörrättyämme pysähdyimme turisti-infon eteen kysyäksemme ohjeita, mutta sekin oli ehtinyt jo mennä kiinni. Onneksi läheisen hotellin henkilökunta auttoi löytämään oikean suunnan. Perille siis päästiin, ja mökkejäkin oli onneksemme vapaina, vaikka nettilomakkeella tekemämme ennakkovaraus olikin kadonnut jonnekin bittitaivaisiin.

Hostelli (tai guesthouse) Aleksandri taitaa olla saavuttanut jo jonkinlaisen legendaarisen maineen Pärnun motoristiyösijana. Paikka oli oikein suositeltava. Se sijaitsi pari kilometriä rannalta, yhteiset suihku- ja wc-tilat olivat erittäin siistejä, ja edulliset puumökitkin oikein kotoisia. Mökeissä ei siis ole omaa vessaa tai suihkua, mutta halutessaan voi varata hotellihuonemajoituksen. Sellaisen tasosta en osaa tarkemmin kertoa. Kahden hengen mökkimajoitus maksoi heinäkuun turistikautena 45 euroa, sisältäen aamiaisen sekä petivaatteet ja turvallisen pysäköinnin. Kaupan päällisiksi voi saada äänekkäitä (suomalaisia) naapureita, jotka yönkähmässä palailevat kaupunkireissultaan...

Hostellin nurkalla sijaitseva Pub Aleksandri oli sitten oma lukunsa - MP-rekvisiittaa lattiasta kattoon. Harmi, etten sieltä tajunnut ottaa yhtään kuvaa. Perustasoinen aamiainen (puuroa, keitettyjä kananmunia sekä leipää ja leikkeileitä) oli pubin puolella, ja kävimme siellä myös illallisella testaamassa valkosipulipihvit. Annos oli kyllä miehekkään kokoinen - kuten motoristipaikkaan sopikin. Kaikin puolin siis miellyttävä majoituspaikka, jos ei säikähdä halvasta oluesta juopuneita suomalaisia tatuoituja miehiä ;-)

Pärnussa vietimme kaksi yönseutua, rantapäivääkin ehdimme siis viettää. Kävelimme aallonmurtajan päähän saakka, ja kävely pyöreiksi hiotuneilla, suurilla kivillä oli hauskaa. Tapasimme yllättäen rannalla tuttujakin (terkkuja, T&K!). Muutoin vain kuljeskelimme katsellen kaupunkia tai ajelimme pieniä reissuja lähiöissä. Lounaspaikaksi voin suositella myös turisti-infon läheisyydessä olevaa Cafe XS:ää. Sieltä sai riittoisan päivän pastalounaan hintaan 3,5 e, ja muutoinkin paikka oli viihtyisä. Kehuja ei vastaavasti saa Aleksandrin puolelle vievän joensillan kupeessa oleva pieni Pärnu Burger. Einespihvi ja kuiva valkoinen sämpylä ei oikein vastannut odotuksia.

Pärnu näytti upeimpia puoliaan, mikä ei johtunut vähiten säästä. Kaksi yötä on kuitenkin riittävä tällaiselle pyöräreissulle yhteen pysäkkipaikkaan, joten matka jatkukoon.