Tutustuin Jaakko Halmetojan kirjoittamaan ansiokkaaseen Pakurikääpä-kirjaan saadakseni lisää tietoa pakurin vaikutuksista. Tässä on vain pieni ja kevyt pyrähdys kirjan antiin ilman syvempää asiantuntijanäkökulmaa - kannattaa etsiä kirja luettavaksi, jos aihe kiinnostaa. Sivuja siinä on noin 250, joten pieni blogipostaus on vain raapaisu kaikesta mielenkiintoisesta. Ehkä palaan itsekin kirjan pariin uudemman kerran, siinä riittää opiskeltavaa useammallekin lukukerralle :-)
Pakuri on perinteikäs tehopakkaus
Kirjan esipuheen on kirjoittanut FT, biologi, kasvitieteilijä, professori sekä tietokirjailija Sinikka Piippo. Suora lainaus hänen tekstistään kertoo pakurikäävästä näin: "Pakuria pidetään varsinkin Venäjällä ja Aasiassa voimakkaana lääkesienenä, etenkin eri syöpiin niiden varhaisvaiheissa. Pakurin on myös havaittu vahvistavan sydämen toimintaa ja laskevan kolesteroliarvoja sekä vaikuttavan myönteisesti esim. 2-tyypin diabeteksen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Moni on saanut pakurista voimaa jaksamiseen." (Halmetoja 2012, s 6-7.)
Pakurikääpä on siis Siperiasta ja Kiinasta päin meille saapunut ja jo pitkän käyttöhistorian Suomessakin omaava luonnon oma tehopakkaus. Pakurikääpä valittiin vuonna 2013 vuoden rohdoskasviksi. Valintaperusteissa mainitaan viime vuosikymmenten tutkimusten osoittaneen pakurikäävän sisältävän suuren määrän antioksidantteja. Tällä valinnalla raati halusi myös nostaa perinteisten luonnonlääkkeiden arvostusta sekä muistuttaa kasvilääkinnän pitkistä ja laajoista juurista ihmiskunnan historiassa.
Pakurin perinnekäyttö Venäjällä
Kirja listaa tieteellisten todisteluiden lisäksi runsaasti pakurin perinnetietoutta eri lähteistä keräten. Esimerkiksi Venäjällä pakuriteetä on käytetty mm. syövän, tuberkuloosin, diabeteksen, vatsakatarrin sekä vatsa- ja pohjukaissuilistohaavojen hoidossa jo 1600-luvulta lähtien. Ulkoisesti Venäjällä pakuriuutetta käytetään psoriasikseen, suonikohjuihin ja atooppiseen ihottumaan. Voiteet ja salvat puolestaan käyvät avuksi haavoihin, naarmuihin, ihon kutinaan ja nivelvaivoihin. (Halmetoja 2012, 45-47.)
Mielenkiintoisia käyttäjäkokemuksia
Pakurin ravinteellisia ominaisuuksia sekä tieteellistä näyttöä tehosta kirja osoittaa sivutolkulla, mikä toki on oleellista tietoa ja lisää luottamusta pakuriteen käyttöä kohtaan. Aktiivisten yhdisteiden olemassaoloa osoittavan, erikoistermejä vilisevän tekstin sijaan mielestäni kiinnostavampaa (ja ainakin kansantajuisempaa) tietoa on Halmetojan keräämät havainnot ihmisten kokemuksista. Erityisen hyödyn kommentit kertovat pakurin nauttimisen tuoneen nivelkipuihin ja kehon yleisiin tulehdustiloihin, yleiseen vastustuskykyyn (yhdistettynä riittävään D-vitamiinin nauttimiseen) sekä syöpiin. Halmetoja itse tosin viittaa syöpää käsittelevässä kohdassa pakurin hyödystä yleiseen immuniteetin toiminnan tehostumiseen, ei varsinaiseen syöpäkasvainten tuhoamiseen. Laajempia kliinisiä tutkimuksia syövän hoidosta kun ei ole toteutettu, joskin lupaavia tuloksia on osoitettavissa. (Halmetoja 2012, 89-90, 102-103.)
Käyttäjäkokemukset kertovat pakurin olleen hyödyksi myös vatsa- ja suolistovaivoissa (ärtyvän suolen oireyhtymä, Crohnin tauti ja vuotavan suolen oireyhtymä), ihovaivoissa (atooppinen ihottuma, psoriasis, vitiligo, suonikohjut, akne) sekä yleisen energisyyden vahvistumisessa. Halmetoja kutsuukin lähettämään lisää kokemuksia pakurikäävän käytöstä - erityisen kiinnostunut hän on mahdollisista negatiivisista vaikutuksista tai kokemuksista. (Halmetoja 2012, 91-92.)
Pakuriteen käytöstä ei kirjassa mainita juurikaan turvallisuuteen liittyviä riskejä, mutta sivuvaikutuksina mainitaan mahdollista huimausta, väsymystä, vatsavaivoja tai pahoinvointia. (Halmetoja 2012, 96, 101.) Vatsavaivoista olen itsekin kuullut joidenkin käyttäjien kärsivän, mikäli pakuritee on haudutettu vahvaksi. Miedompi juoma ei vastaavaa vaivaa ole aiheuttanut.
Lääkinnälliset sienet
Pakurikääpä ei itse asiassa ole nimestään huolimatta varsinainen kääpä, vaan lahottajasieni, jonka musta "kääpä" on sienirihmaston muodostama kasvannainen. Kääpäinfektio iskee helposti puun pinnan vioittuneisiin kohtiin: erityisen usein pakurikääpiä osuu silmiin kaupunkipuiston vanhoissa puissa - niistä on puistotoimen työnä katkottu oksia ja siten aiheutettu tartunnalle herkkiä vioittumia (Halmetoja 2012, 25). Puistoista pakurin ulkonäöstä saa siis hyvän käsityksen, mutta varsinaiset metsästysretket kannattaa suunnata ulkoliikunnan muodossa korpimetsiin.
Pakuria metsästettäessä kannattaa muistaa, ettei pakurin kerääminen kuulu jokamiehenoikeuksiin, eikä jo kuolleesta rungosta tule kerätä pakuria ravintotarkoituksiin. Pakurien paras keruuaika on keväisin ja syksyisin, jolloin ne keräävät eniten ravinteita. Kerää siis luvan kanssa riittävän kokoisia pakurikääpiä puuta vaurioittamatta: jo yksi keskikokoinen kääpä antaa juoman hauduttamiseen tarpeita koko vuodeksi. Jätäthän pienet käävät kasvamaan ja kehittymään. (Halmetoja 2012, 123-127.)
Suomen metsistä löytyviä lääkinnällisiä sieniä Halmetojan kirja listaa pakurikäävän (Inonotus obliquus) lisäksi useita muitakin: lakkakääpä (Ganoderma lucidum), silkkivyökääpä (Coriolus versicolor), siiliorakas (Hericium erinaceus) ja männyntuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake) ovat lääkinnällisiä sieniä, näiden jatkeeksi on vielä kymmeniä muita vastaavia lääkinnällisiä ja ravinteellisia ominaisuuksia sisältäviä lajikkeita. Näistä tosin juuri pakurilla on todettu suurin antioksidanttisuus, ja sen ravinteellinen profiili eroaa kaikista muista. Lääkinnällisiä sieniä yhdistää useimmiten se seikka, että niiden kasvualusta on puiden kyljillä eikä maaperässä kuten ruokasienillä. (Halmetoja 2012, 18-19.) Miten paljon voi pakurin tavoin suorastaan trendiksi nousevia luonnonantimia vielä löytyäkään metsäretkillämme? Katse kannattaneekin nostaa välillä puiden rungoille suppilovahveromättäiden sijaan.
Helpoimmalla pääset kokeilemaan pakurin miedon miellyttävää, metsäistä makua tilaamalla suomalaista pakuria haudutukseen soveltuviksi paloiksi kuivattuna verkkokaupastamme. Itse haudutan pakuripalaa yhdessä kahvinporojen kanssa pressopannusa: pakuripala tasapainottaa kahvin happamuutta ja tuo kahviin lisää positiivista tehoa. Pakurisella kahvilla aamu alkaa reippaasti :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti