Mahlankeruuseen otollisimmat ajat ovat juuri nyt käsillä, eli maan pintakerroksen sulamisen jälkeen mutta ennen koivun silmujen puhkeamista. Mahlahan on lähes täysin juurten kautta runkoon imeytynyttä vettä, jossa on seassa noin prosentin osuudella makeaa makua antavia sokereita ja kivennäis- ja hivenaineita, hedelmähappoja sekä valkuaisaineita. Miksikään superfoodiksi sitä ei taida mikään tutkimus osoittaa näillä suhdeprosenteilla, tosin mahlaa ei muutoinkaan ole vielä laajemmin tutkittu.
Tarkemmin mahlan ominaisuuksista sekä jopa ammattimaisen juoksutuksen nikseistä löytyy hyvä artikkeli Suomen luontoyrittäjien sivuilta.
 |
| Mahlaa juoksee tipoittain pulloon pillin avulla |
Juoksutimme mahlaa kookkaasta pihakoivusta pillin ja tyhjän limpparipullon avulla suht lämpimänä iltana huhtikuun 25. päivä, jolloin maa oli jo lumeton, mutta mökkijärvi edelleen jäässä. Nestettä alkoi virtaamaan reilusti heti poraamisen jälkeen ja saimme varsin nopeasti kasaan puolisen litraa. Sen jälkeen virtaus selvästi hidastui ja koko loppuillan aikana kassa koheni vain muutamalla desillä. Saalista saatiin kuitenkin sen verran, että pääsimme tutustumaan mahlan makuun. Se on hyvin miedosti makea - aivan kuin vettä, johon olisi liotettu hieman sokeria tai hunajaa. Jälkimaku tuntui makeana vielä pitkään suussa. Tuoksu oli mielestäni kevyesti hunajainen. Ehkäpä tästä saisi luomukorvikkeen simalle, etenkin jos ei olisi muistanut tehdä kotisimaa ajoissa vapulle :-)
Mahlan maku ja makeus voi vaihdella eri puuyksilöiden välillä, joten kannattanee kokeilla eri pihapuita jotta löytäisi sen parhaimman makuvivahteen. Yritimme vielä valuttaa mahlaa toisesta puusta seuraavana aamuna, mutta jostain syystä silloin ei homma onnistunut: saimme muutamassa tunnissa kokoon vain pari-kolme desiä vaivalloisina tippoina. Puu oli toki pienempikin, mutta syytä lienee myös puun latvuston kapoisammalla laajuudella ja ehkä jopa edellisen yön pakkasella? Runsaalla vuosikasvulla ja laajalle levinneellä latvustolla varustettu iso koivu (halkaisija noin 30 cm) voi antaa vuorokaudessa 10-15 litraa mahlaa, kun pienemmissä (noin 15 cm halkaisija) puissa voi vuorokausituotto jäädä noin 2-4 litraan.
Porausreikiin työnsimme tulpaksi teroitetut puutapit, mutta ilmeisesti se on vanhanaikainen käytäntö. Parempi olisi käyttää vahaa, hiillyttää reikä umpeen tai antaa mahlan sokereiden tukkia reiän. Samasta reiästä ei siis ole tarkoitus valuttaa mahlaa useampaa kertaa.
Mahla pilaantuu nopeasti, joten keruuseen tulisi käyttää puhtaita tarvikkeita ja itse nestekin tulee säilyttää maidon tavoin kylmässä ja nauttia parin päivän sisällä (kuulemma pilaantunut mahla kävisi hyvin kukkien kasteluun). Pidempiaikaiseen käyttöön mahlaa voi pakastaa, mutta en ainakaan itse keksi siihen tarvetta. Jotkut sanovat mahlan olevan hyvin janoa poistavaa sekä kahvin tavoin virkistävää, mutta ehkäpä juon janooni kuitenkin vettä ja virkistykseen vaikka siperianteetä. Tämä mahlan porailu oli hauska keväinen kokeilu, josta riitti lapsille ihmettelemistä. Tosin he hassut eivät uskaltaneet moista nestettä sitten kuitenkaan maistaa...
Kannattaa ennen porailua huomioida, että mahlan juoksutus ei varsinaisesti vahingoita puun kasvua, mutta aiheuttaa porauksen kohdalta leviäviä tummentumia puun syihin. Siitä syystä puu ei enää mahlan valutuksen jälkeen sovellu jatkojalostukseen vaneriksi tai huonekalupuuksi, eikä mahlaa saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.
PS: Teksti on siirretty kirjoittajan toisesta blogista. Alkuperäinen julkaisupäivä on 27. huhtikuuta 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti