Toki ruukkialueen suurelta osin 1800-luvun jälkipuoliskolta oleviin rakennuksiin, Masuuni Brunou-museoon ja muihin rakennusten uusiin käyttötapoihin voi tutustua ihan kadultakin päin tai jopa opastetuilla kierroksilla, mutta me valitsimme sen vähemmän tunnetun maiseman ja fyysisemmän reitin, eli meloen vastavirtaan katsomaan ruukkia alajuoksulta käsin.
Juankosken keskustan eteläpuolista vesistöä. Punaisella ympyrällä merkittynä vesillelaskupaikka ja oranssilla ruukkialueen eteläreuna, josta käännyimme takaisin myötävirtaan. Kuvalähde Googlemaps. |
Kuten yllä oleva kuvakaappaus osoittaa, on Juankoskelta etelään lähivesistö täynnä pitkiä kapeikkoja ja kevyttä virtausta pohjoisesta etelään - siis melojille oikein mainiota seutua. Retkipäivämme oli poutainen ja lämmin, joten mikäs siinä oli polskutellessa ja katsellessa välillä metsäisiä taipaleita ja välillä puikkelehtien ranta-asutuksen vierustoja.
Varsinaisia rantautumispaikkoja emme juurikaan etsineet, sillä lyhyellä retkellä oli tarkoitus tällä kertaa lähinnä katsella maisemia kajakista käsin ja verrytellä hartiaseudun ja käsivarsien lihaksistoa. Kajakin laskimme vesille karttapohjaan punaisella merkityssä pisteessä, autolla kuljettavan kinttupolun varrella. Liekö jokin lähialueen väestön epävirallinen onginta- tai uintipaikka, hyvin siinä mahtui kajakkia kääntelemään ja auton parkkeeraamaan.
Ilmakuva ruukkialueesta. Alla olevat kuvat on otettu etuvasemmalla näkyvän padon ympäristöstä. Kuvalähde www.juankoski.fi, kuvagalleria. |
Retken päätepisteenä pato, joka näkyy ilmakuvassa etuvasemmalla. |
Kiinnostuitko tietämään lisää?
Lue lisää Juankosken ruukin historiasta Museoviraston sivuilta.
Jos ruukin historia kiinnostaa tarkemmin, on ihan kohta Juankoskella mielenkiintoinen tapahtuma Teollisuuden ja tekniikan perintöpäivät (11.-12.9.2015). Lue lisää.
PS: Blogiteksti on siirretty kirjoittajan toisesta blogista. Alkuperäinen julkaisupäivä on 27. elokuuta 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti