Ratatouille lasten pyynnöstä

Sunnuntain iltapäivänä nautiskelimme lasten kanssa leffahetkestä Rottatouille-elokuvan parissa. Täytyihän tuota leffan nimikkoherkkua lähteä kokeilemaan, sen verran harvoin lapset oikein pyytämällä pyytävät saada maistaa kasvisruokaa :-)

Netti tuntui olevan täynnä erilaisia reseptiversioita, joista tein oman kokoelmani ihan kaapista löytyvien tykötarpeiden mukaisesti. Minulta puuttuivat mm. rosmariini ja timjami, joten ilman niitä on pärjättävä. Piharuukussa kasvava basilikani joutaakin jo parempiin suihin, sillä viime yö oli ensimmäinen pakkasyö ja päivällä näkyi jo kevyttä lumisadetta. Sinällään ihme, ettei basilika ole vielä paleltunut.

Ratatouille

isohko punasipuli
keskikokoinen kesäkurpitsa
isohko munakoiso
kaksi keskikokoista paprikaa (keltainen ja punainen)
500 g  paseerattua tomaattia
puoli purkkia kermaviiliä
1,5 dl juustoraastetta (edam)
kaksi valkosipulinkynttä
1 tl hunajaa
tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

Kuullotin hienoksi silputun punasipulin oliiviöljyssä ja lisäsin siihen paseeratun tomaatin, hunajan sekä juustoraasteen. Myös edellispäivän dipinjämä, eli pari valkosipulinkynttä kermaviilissä, joutui joukkoon. Lisäksi heitin sekaan revityt basilikanlehdet ja noin teelusikallisen suolaa ja vähän pippuria.

Kasvikset pesin ja poistin paprikoista siemenet. Kaikki kasvikset pilkoin ohuiksi siivuiksi. Kasviksia en kuullottanut monista muista resepteistä poiketen, vaan käytin ne raakoina.

Sivelin uunivuuan pohjan oliiviöljyllä, ja kasasin ratatouillen kuten lasagnen: kastiketta pohjimmaiseksi, päälle kerros kasviksia, uusi kerros kastiketta ja vielä kerros kasviksia. Päällimmäiseksi levitin kerroksen kastiketta. Pinnan peitin palalla leivinpaperia (koska leffassakin niin tehtiin: ilmeisesti paperin tarkoitus on pitää kasvikset mehevinä kun neste ei pääse niin helposti haihtumaan sekä suojata pintaa palamiselta).

Ratatouillen kasaamista kerroksittain

Paistoaika oli noin 45 minuuttia 200 asteisen uunin keskitasolla. Lopputulos ei ehkä ole se kaikkein kaunein versio kyseisestä ranskalaisesta klassikkoruoasta, mutta oli se hyvää! Pelkäsin kastiketta olevan liian vähän suhteessa kasvisten määrään, mutta kasviksista irronnut neste teki padasta hyvin muhevan. Esikuullotus kasviksille olisi tietysti haihduttanut nestettä vähemmäksi, mutta ainakaan nyt mehukkuus ei haitannut. Kypsennysaikakin sattui kohdilleen: kasvikset olivat kypsiä, mutta silti niissä oli jotain pureskeltavaa.

Mitähän muuta ruokaa lapset keksivät piirrettyjen elokuvien esimerkistä vielä pyytää? :-)

Ei ehkä kaunista, mutta hyvää!

Lisukkeena tummaa riisiä