Siperian teetä vuorenkilvestä

Perinteisestä koristekasvista vuorenkilvestä sanotaan saatavan hyvin piristävää ja energisoivaa yrttijuomaa. Pitihän sitä kokeilla, varsinkin kun lumeton talvi mahdollistaa sadon korjaamisen edelleenkin vielä tammikuussa takapihan vuorenkilpipenkistä. Eräs pimeä ilta saivat naapurit ihmetellä hiiviskelevää hahmoa, joka otsalampun valossa kyykki siivoilemassa ruskeiksi muuttuneita eli fermentuneita lehtiä pihan perältä parempaan talteen...

Vastakerättyä vuorenkilpeä puolijäisenä ja roskaisena - tästäkö jotain juomakelpoista?

Pesin keräämäni jo penkissä ruskeiksi muuttuneet lehdet huolellisesti juoksevassa vedessä sormien välissä lehtiä kuljettaen. Pinta tuntui niljakkaalta kuin olisi ohutta nahkavaatetta pessyt. Pestyt lehdet asettelin uuniritilälle ilmavasti, ja annoin kuivaa noin 40 asteen uuninlämmössä tovin.

Pestyt vuorenkilven lehdet uuniritilällä

Kuivatus jatkui useamman päivän siten, että annoin niiden levätä uunissa luukku raollaan, ja mikäli paistoin uunissa jotain muuta, siirsin lehdet jälkilämpöön kuivattelemaan lisää. Läpikuivia lehdet olisivat olleet varmaan jo vähemmälläkin ajalla.

Murskasin lehdet sormien välissä silpuksi. Kannattaa muuten varata riittävästi tilaa, sillä murskatessa pientä silppua lentelee helposti ympäriinsä. Keittiöpyyhkeen päältä muruset on helppo siirtää takaisin muiden joukkoon.

Murskasta tehdään uutetta keittämällä 2 ruokalusikallista lehtiä 3 desilitrassa vettä. Keitosta seisotetaan puoli vuorokautta, jonka jälkeen se siivilöidään. Uutetta säilytetään viileässä ja käytetään juomana suhteessa 2-3 teelusikallista uutetta ja 1 dl vettä. Kovin pitkää säilytysaikaa en usko uutteella olevan, ainakin kälyllä se oli alkanut kasvaa kasvustoa jääkaappisäilytyksestä huolimatta jonkin ajan kuluttua.

Vuorenkilpisilppu kiehumassa

Juoman maku on mielestäni miellyttävän teemäinen, eli se ei vaadi mitään makeutusta tai maun jatketta. Nyt vain odottelemaan hurjaa energiarynnistystä :-) Välipalalla palanpainikkeena tarjosin loistavaa Rieskanäkkäriä. Ohuen ohut, suussa rapsakka ja mukava makuinen ihanuus löytyi oululaisen ravintolan kautta - heillä sitä tarjotaan voin ja sormisuolan kera alkupalana. Suosittelen kokeilemaan, jos kaipaa voileipäkeksille tai näkkärille jotain vaihtoehtoa.

Jotkut bloggaajat ja keskustelupalstalaiset ovat näköjään kokeneet vuorenkilpijuoman olevan oikeasti energisoivaa, mutta aiheuttavan joskus lievää päänsärkyä tai vatsakipuja. Nyt ensimmäisen kokeilukupillisen jälkeen en itse moisia vielä huomaa, mutta kerron kyllä, mikäli sivuoireita ilmenee lähipäivien kokeilujakson aikana.

PS: Teksti on siirretty kirjoittajan toisesta blogista. Alkuperäinen julkaisupäivä on 5.1.2014.